Asiat omiin hanskoihin

Kun elämä järjestää kohdalle suuria mullistuksia, joskus on vain pakko hypätä virran vietäväksi ja tajuta että jonkin aikaa kaikki on nyt ihan toisten käsissä. Viime syksynä jouduin antamaan itseni terveydenhuollon kuljetettavaksi, samalla joka päivä käteni ristien ja äänettömiä rukouksia ilmaan lausuen jotta olisimme mahdollisimman turvassa.

Nyt kun kesä on näyttäytynyt, on aika ottaa hyvin levänneet hanskat laatikosta ja kiskoa ne takaisin omiin käsiin. Nyt on aika uskaltaa kurkistaa lähitulevaisuuteen, aika jättää askel kerrallaan joutilaisuuden verkko taakse ja suunnitella elämää eteenpäin. Koska haluan pitää mahdollisuuksien mukaan huolen kaiken muun lisäksi myös mielenterveydestäni, on Paluu Arkeen suunniteltu pienin mutta päättäväisin kohdin edettäväksi. Jollain tasolla olisi jopa helpompaa hypätä suoraan takaisin suureen pyörään ja aloittaa reippaasti asioiden hoitaminen 'kuin mitään ei olisi tapahtunut'. Ymmärrän kuitenkin että sekä oman että lähiympäristön hyvinvoinnin vuoksi on edettävä rauhallisesti.

Kohta 1: Loma. Joku voi pitää outona tarvetta kesälomalle heti sairausloman perään, mutta sille on suurtakin suurempi tilaus. Paitsi että oma pää tarvitsee ihan oikean loman nollatakseen kalenterin lääkärikäynneiltä ja terveyshuolilta, tahdon antaa lapsille kunnon loman ja oikeaa aikaani. Koululaisten ei tarvitse viettää pitkiä päiviään ilman aikuisen läsnäoloa, ja päiväkotilainen saa oikeasti pitkän huiliajan päiväkotivilinästä. 

Kohta 2: Koulutus. Viime syksynä hyvin alkanut koulutus mielenkiintoisella alalla keskeytyi äkillisesti leikkauspäivään, mutta tiesin jo tuolloin että tulen asiat saattamaan loppuun. Pohjatyö on jo tehty, ja olen ottanut selvää muuttuneista kuvioista. Vielä en toki tiedä varmuudella pääsenkö aivan haluamallani tavalla hyppäämään kouluun takaisin, mutta asiat ratkennevat kesän kuluessa.

Kohta 3: Työ. Suunnitteilla oleva koulutuksen on ennenkaikkea tarkoitus toimia suorana väylänä uuteen työpaikkaan, ja tahtoisin nähdä itseni viimeistään vuoden päästä taas normaalien arkisten palkkakuittien lueskelijana. Kaiken koetun jälkeen työllä on kuitenkin väistämättä jollain tapaa erilainen merkitys minulle. Sekä siten etten anna sille enää niin suurta osaa ajastani enkä sydämestäni, ja myös niin että työllä jota teen on oltava jokin merkitys. En välttämättä puhu maailmaa parantavista vapaaehtoisprojekteista, vaan siitä että työn tekeminen ei saa tuntua tyhjältä ja merkityksettömältä.

Kohta 4: Terveys. (Tässä välissä on pakko huomauttaa että kohdat eivät ole tärkeysjärjestyksessä ;) ) Kaiken hoitorääkin jälkeen on kevääseen ja alkavaan kesään herännyt melko nuutunut ja huonokuntoinen nainen. Nyt on aika pikkuhiljaa saada kuntoa kohotetuksi normaaliin, saada veriarvot nousuun ja pitää itsestään huolta.


Asioiden suunnitteleminen ja hoitaminen pitkän 'viltinaluskauden' jälkeen tuntuu samaan aikaan sekä uskomattoman hienolta että myös hyvin pelottavalta. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen ettei minulla ollut nurkan takana työpaikkaa odottamassa paluutani, vaikka se oudolta voikin kuulostaa. Voin vapaammin suunnitella omat aikatauluni, enkä joudu painimaan sen asian kanssa pidettäsiinkö minua yhtä tehokkaana ja tuottavana näin pitkän sairausloman jälkeen ja aiheuttaisiko muuttunut ulkomuotoni keskusteluja nurkan takana.

Juuri nyt olen jatkuvasti uudelleen onnellinen pienistä asioista. Siitä että jaksan kävellä nelivuotiaan kanssa höpötellen päiväkodilta kotiin. Siitä etten hengästy kun kiipeän yläkertaan lataamaan pyykkikonetta. Siitä että lasten kysymykset terveydentilastani eivät kuulosta enää ihan niin huolestuneilta. Siitä että hiukset kasvavat, ja ovat aamuisin jopa jo sekaisin.

Tervetuloa kesä!

Sain herkkuannoksen hiekkalaatikolla, a´la Nea.