torstai 13. helmikuuta 2014

Ja hetken tunnelma on..

Huoneen jokaisella sängyllä ja hoitotuolilla istuu joku. Katseet kohdistettuna joko Kirvesniemen kommentointiin tai edessä olevaan kirjaan. Hetken välein laitteet piippaavat, hoitajat kävelevät rauhallisesti edestakaisin sänkyjen ja tuolien väliä. Olen epämukavassa asennossa istumassa sängylläni. Vaihdan parin minuutin välein kirjan lukemisesta nettisurffailuun, eväsappelsiinitkin loppuivat jo. Toistaiseksi viimeinen sytostaatti. Ihanko?

Nämä nurkat ovat tulleet liian tutuksi. Aika ei enää kulu nopeasti koska kaikki on uutta ja ihmeellistä, se matelee hitaasti ja pistää kaipaamaan kotiin. Joskus, jollain kierolla tavalla, osasin jopa nauttia tästä. Muutama tunti rauhallisuutta, hyvä kirja menee hetkessä ja ajatuksille on aikaa. Ei enää ole niin. Olen väsynyt mutten malta nukkua. Olo on hutera, eväshedelmät auttavat vain hetkeksi. En pääse liikkeelle ilman että joku käy nappaamassa piuhat irti seinästä, säästän nämä pyynnöt pakollisiin vessareissuihin. Kyllästyttää. Tympii. Yhtään useampaa kertaa en taas tällä erää olisi jaksanut.

Luin vertaissiskon kuulumiset, kaivattua taukoa ei saatukaan. Tunnen pettymyksen aidosti, se vavisuttaa koko kehoa julman puistatuksen tavoin. Tauot ovat meille se pienisuuri odotettu valo kaiken keskellä. Niin kovin tärkeää, niin kovasti tarpeen. Kun se viedään pois, on se hiukan enemmän kuin tikkarin vieminen lapselta. Mistä löytää tarvittavan voiman? Tutun oven avaaminen tuntuu käsittämättömän raskaalta.

En tiedä oman taukoni kestoa, eikä onneksi vielä kukaan muukaan. Jo ensi kuussa odottavat seuraavat kuvaukset, seuraavat vastaukset. Saanhan hetken henkäistä, saanhan? Olen melkolailla äärimmilleen venytetty kuminauha, hetken verran löysää kiitos. En tahdo napsahtaa.

Taukoa tarvitsee myös perhe. Ihanat, tärkeät, rakkaimmat omani. Tahdon kiskoa lakanoita viidelle ilman että loppuilta menee irvistellessä kipujen keskellä. Tahdon ajaa rallipeliä lasten kanssa hihkuen, ilman että parin minuutin jälkeen nopeat kuvat saavat heikottamaan. Tahdon lenkkeillä, touhuta, nauttia, olla, joka solulla ja jokaikinen päivä. Pyydänkö liikaa?

- Terhi

maanantai 10. helmikuuta 2014

Haasteesta koppi

Sain Tokakertalaiselta haasteen, joten ilahdutan (?) teitä sekä itseäni naputtelemalla rivejä tällä kertaa eri tavalla.

Haasteen ohjeet:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 blogaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Vastaan siis saamiini kysymyksiin, seuraavaksi kerron asioita joita ette minusta tiedä, ja lopuksi nakkaan haasteen eteenpäin omilla kysymyksilläni varustettuna. 

Kysymykset jotka minulle annettiin, rehellisine vastauksineen:

1. Tärkeintä elämässä? Perhe, Rakkaus.

2. Suurin haaste, jonka olet joutunut kohtaamaan elämässäsi? Vakavan sairauden ja perhearjen sovittaminen yhteen

3. Ihaninta, mitä sinulle on sanottu? Minä Rakastan Sinua.

4. Mielimaisemasi? Puiden latvat verhoiltuna pakkaslumeen, kirkas taivas yllä.

5. Järvi vai meri? Järvi.

6. Taidenäyttely vai rockkonsertti? Hankala valinta. Riippuu yksityiskohdista, voisin ottaa molemmat ;).

7. Loma mökillä vai etelän rantalomakohteessa? Mökillä.

8. Mikä saa sinut nauramaan? Hassut arjen tilannekomiikat. Oman perheen nappisilmät hassuine juttuineen.

9. Oletko Muumimamma vai Pikku Myy? Muumimamma.

10. Elokuvailta kotisohvalla vai leffateatterissa? Jälleen kerran hankala valinta. Tällä kertaa valitsen kotisohvan.

11. Suurin haaveesi, jonka toivoisit toteutuvan? Toivon matkani jatkuvan hamaan harmauteen asti, rakkaani ympärilläni.


11 asiaa Minusta:

1. Opin lukemaan sujuvasti viisivuotiaana.
2. Tutustuin Rakkaimpaan aikanaan kirjeiden kautta.
3. Minulla on lapsena ollut akvaario useamman kerran.
4. Näen usein värikkäitä, erikoisia ja kierojakin unia.
5. En ole käynyt lukiota. 
6. Rakastan hyviä animaatioita.
7. Inhoan huonoja dubbauksia.
8. Olen katsonut Gilmoren Tytöt -sarjan kokonaisuudessaan ainakin seitsemän kertaa. Sekosin laskuissa.
9. Olen lukenut 'Okalinnut' ainakin seitsemän kertaa. Tästäkään ei tarkkoja laskelmia.
10. Vanha, rippikouluaikainen Raamattuni on täynnä hiirenkorvia ja merkintöjä. Vihkiraamattua en ole sen sijaan avannutkaan.
11. Ala-asteen opettajani sanoi päättötodistusta antaessaan 'Sinusta voi tulla mitä tahansa, kunhan vain itse haluat.' Tuo lause kaikuu takaraivolla säännöllisin väliajoin.


Lopuksi haastan mukaan kaksi onnekasta (matkien haasteeni lähdettä tyydyn vähään mutta valioon) ja pallo osuu Tanjalle & Tanjalle. Olkaapa hyvät! Teidän kysymyksenne:

1. Miten rauhoitat itsesi jännittävissä tilanteissa?
2. Bravuuri-ruokasi?
3. Mitä ajattelit peruskoulun kotitaloustunneilla?
4. Viher- vai jauhopeukalo?
5. Mikä biisi saa veret virtaamaan suonissa?
6. Paras lautapeli?
7. Mikä aiheuttaa kylmiä väreitä?
8. Suihku, sauna vai kylpyamme?
9. Romanttisin tekosi?
10. Lempihyönteinen?
11. Parasta kesässä?


Pallo on siis viskottu eteenpäin. Olo on kuin aikanaan slämäreitä täyttäessä, oi siniset ruutuvihot ja pinkit kuulakärkikynät tuoksuineen. Täytänpä kahvimukini, siirryn sohvannurkasta toiseen ja palaan taas toiste toisissa merkeissä.

Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!

- Terhi

(pahoittelen outoa layouttia, koko teksti alkoi kummittelemaan eikä suostu taipumaan muokkauksiini. Höh)