Ensimmäisestä CEF-hoidosta on siis nyt kaksi viikkoa. Itse tiputus meni oikein hyvin, yli kolme tuntia polilla vierähtikin ja aika meinasi käydä pitkäksi -- oma, ihanan höpöttelevä hoitajani oli lomalla ja sijainen tuntui olevan kovinkin kiireinen. Ehdin lukemaan kirjan loppuun, ja loppuaika meni kelloa tuijotellessa ja kännykkäpasianssia pelatessa. Seuraavalle kerralle täytyy ehdottomasti ottaa kuulokkeet musiikkia varten mukaan, jouduin nimittäin mukavasti kuuntelemaan kuinka vieruspaikan Veikko pissasi sorsaan oikein pidemmän kaavan mukaan ja kertoili ripulikokemuksistaan hyvinkin vuolaasti :O.
Hoitaja oli sitä mieltä että pahoinvointi iskee vasta parin päivän viiveellä, ja tyhmästi jätinkin estolääkkeiden oton turhan myöhään. Tiputuspäivän ilta menikin sitten oksennellessa ja vellovassa pahoinvoinnissa, aamua kohden helpottaen. Seuraavat päivät menivät sellaisen ellottavan olon ympäröivänä, hyvin väsyneenä eli täysin sohvan pohjalla lojuen. Lääkkeet onneksi pitivät oksentelun pois, mutta olo ei ollut kovinkaan hehkeä. Loppuviikkoa kohden itse pahoinvointi väistyi hiljalleen, mutta tilalle tuli vanha tuttu päänsärky. Ihan päivystykseen asti ei tällä kertaa ollut tarvetta lähteä, mutta särkylääkkeitä meni yli maksimimäärien ja olo oli ihan tarpeeksi tukala. Kivut kun helpottivat oli vuorossa ylävatsan polttelut (ei mikään ihme kyseisten särkylääkemäärien jälkeen), mutta sitten olo alkoikin olemaan jo huomattavasti parempi.
Vielä viime viikon alkupuoli meni hyvin kokonaisvaltaisen väsymyksen valloissa, mutta loppuviikosta oma energia löytyi ja tuntui upealta siivoilla ja leipoa kun oikeasti jaksoi!
Ison osan väsymyksestä pistän matalan hemoglobiinin piikkiin, oli viime mittauksissa taas tippunut 105:een. Kaikki muutkin arvot olivat hitusen liian matalalla, mutta hoitajan mukaan juuri ja juuri sai hoidon antaa. Nyt vähän hirvittää tulevat mittaukset, kun on vasta niin vähän aikaa ollut normaalimpi olo ja nyt flunssakin päällä.
Kaiken kaikkiaan olen silti huomattavasti tyytyväisempi CEF:iin kuin Taxotere-Xeloda -hoitoon. Kaikesta pahoinvoinnista ja muista huolimatta olo oli silti 'omempi' kuin edellisillä sytostaattikerroilla. Toki pahoinvointilääkkeet tekivät osaltaan huimausta ja välillä jopa tokkuraa, mutta makuaisti säilyi kuta kuinkin omana eikä tullut tunnetta että pää on vaihtunut jonkin toisen kanssa. Tottakai taas hoitoviikoilla oli niitä kovinkin synkkiä hetkiä, kun tunsin itseni maailman huonoimmaksi äidiksi ja surin kaikkea mitä maailmaan mahtuu. Onneksi Rakkain oli noinakin hetkinä sähköpostin päässä joten sain heti purettua pahimmat tunteet ulos ja sain tarvittavaa tukea välittömästi.
Ylihuomenna rakas esikoiseni täyttää huimat kymmenen vuotta, tuntuu uskomattomalta! Sini on fiksu, hassu, pohtivainen ja tanssivainen tyttö joka aikanaan teki meistä kahdesta perheen, kasvatti meitä enemmän kuin vieläkään osaamme arvata ja muistuttaa kaikin tavoin hämmentävän paljon meitä molempia. Eilen aloitimme kakuttelut pienimuotoisesti sukulaisten vierailulla, ja ensi viikonloppuna jatkamme juhlintaa kavereiden kesken. Olen tarkoituksella jakanut tänä vuonna juhlimisen kahteen viikonloppuun, ihan itsekkäästi omaa energiamäärää ajatellen. Toki lapsillekin riittää yksi hulinapäivä per viikonloppu, ehtii lataamaan akkuja ennen seuraavaa viikkoa.
Nyt lysähdän sohvan pohjalle lataamaan omia akkujani, ehkä täytyy seuraksi ottaa jokin korkkaamattomista leffoista jotka hyllyllä odottavat.
Aurinkoista pakkasviikkoa juuri sinulle!
 | |
| Kymmenen kynttilää, vielä mahtuu... |
Tylsä flunssa!
VastaaPoistaToivottavasti olo lohenee, ja veret kassa. Mie syötin äidille pistaasipähkinöitä, joillaoli ainakin mukavaikutus johonkin veriarvoihin. Kaikki konstit saada veret ylös on käytetty :-)
Tuo akkujen lataaminen sohvalla ja leffat toimii aina!
Enpä ole pistaasin vaikutuksista kuullutkaan, mutta kaikki keinot tosiaan käyttöön :) Flunssa on tylsää juu, mutta ihmekös tuo jos siltä olisin välttynyt kun vastustuskyky niin kovin alhainen. Onneksi tämä ei kaada ihan pedin pohjalle, kunhan muistaa välillä sentää lepäillä.
PoistaToipumisia sulle! Olehan varovainen nyt tuon "Flunssasi" kanssa.Ekan cef:n jälkeen mun ystävä oli mielestään vain vähän väsynyt ja flunssainen,mutta kun se ei sit menny muutamassa päivässä ohi niin otti yhteyttä hoitopaikkaansa,joutui osastolle tippaan ja sai suoneen antibiootteja.Valkosolut oli hälyttävän alhaalla,hb tippunut,tulehdusarvot pilvissä ja seuraavia hoitoja jouduttiin siirtämään aika pitkään kun veriarvot ei korjaantunu.Ja sitten hälle vielä oltiin vihaisia kun "otti niin myöhään yhteyttä sairaalaan"! No onneks moinen ei sitten enää toistunu ja sai loput hoidot ajallaan.Ja sen infektion alkulähde jäi ihan epäselväks - mikä on kuulemma hyvin tavallista sytojen aikana.Elimistö on vaan niin vastustuskyvytön ja oireetkin erilaisia.Voimia sulle!
VastaaPoistaKiitos. Olet aivan oikeassa siinä että varuillaan täytyy olla, varsinkin kuin arvoni olivat turhan matalalla jo ennen edellistä tiputusta. Tahdon kuitenkin uskoa että hoidon jälkeen pistettävä Neulasta olisi nostanut valkosoluja riittävästi, ja tämä flunssa ei olisi niille nyt liikaa. Joka sairaanhoitopiirissä kuin Neulastaakaan ei (jostain syystä) määrätä automaattisesti, on arvojen romahtaminen todennäköisempää.
PoistaTosin hämärtää kummasti omaa arviointikykyä, kun kaiken sytosaastan jälkeen tavan flunssa on ihan 'piece of cake', tai ainakin huomattavasti helpompi kanssaelettävä.
Nyt näyttää siltä että lämpö ei enää nouse, mutta nuha on melko valtaisana ja osan päivästä yskittää turhankin paljon. Perjantaina otettaviin labroihin on enää niin kovin lyhyt aika, toivon todellakin että arvot sallivat seuraavan tiputuksen ajallaan!
Loistavaa että saat rutiinisti tuota neulastaa! Ystäväni tosiaan sai sitä vasta kun arvot jo tippuneet - ei ennaltaehkäisevästi! Kuulemma syystä että on niin kallis lääke.Ja vaikeaa tosiaan aina arvioida noita oireitaan kun ystävänikin luuli ihan sairastavansa vaan tavallista flunssaa,mutta osin kuulemma olikin sitten kyse syton vaikutuksista.Peukut täällä pystyssä että veriarvosi ovat kunnossa!
VastaaPoistaKovin on tosiaan eri käytännöt ympäri Suomea, mielestäni on erittäinkin järkevää antaa Neulasta rutiinisti ja pysyä siten suunnitelluissa hoitorytmeissä ainakin vähän varmemmin. Kallishan se on kuin mikäkin, onneksi siitä itse joutuu maksamaan vain omavastuun verran.
VastaaPoistaVeriarvot eivät ilmeisesti olleet hälyyttävät koska en puhelua polilta tänään saanut. Maanantaina siis taas uuteen rumbaan, onneksi on kokonainen viikonloppu välissä!