Sisälläni raivoaa joku. Hakkaa seinää kunnes nyrkit on verinaarmuilla, siirtyy potkimaan kaikkea vastaantulevaa. Karjuu, kiljuu, itkee. Kunnes on jäljellä nyyhkyttävä pieni kasa. Itkee niin kauan kuin kyyneleitä riittää. Voivatko ne edes loppua?
Ulkoisesti olen mitä olen. Silmissä surua, muuta ei kai huomaa. Vähän varoen kulkien, kipeä kylki karsii osan liikkeistä. Vähän kalpeana, outo kokonaisvaltainen etova olo koittaa hallita. Mutta etenen. Laitan tiskit ja pyykit, enempää kotitöihin liittyvää ei pysty. Hymyilen kesälomastaan nauttiville lapsille, seuraan leikkejä. Koitan unohtaa. Ei, se ei onnistu. Koitan sysätä ajatuksen sivuun. Saatanan tauti.
Henkisesti ja fyysisesti pirun rankat viimeiset kolme sytostaatti-iskua olivat turhia. Maksan pesäkkeet kasvaneet, bonuksena iso saastunut alue. Markkerit nousseet, tulehdusarvokin jostain syystä koholla.
Vastaanotolla en itke. Kuuntelen rauhallisesti, poimin seasta jokaisen positiivisemman asian. Luusto edelleen rauhallinen. Ei uusia kohteita pahiksella. Seuraava sytostaatti piirun verran helpompi. Vaihtoehtoja on vieläkin. Onneksi yleiskunto on ihan hyvä.
Mitä jos pää ei kestä?
Sisälläni kiljutaan edelleen. Huutoa, hysteeristä itkua, pelkoa, ahdistusta.
Ulospäin olen mitä olen. Etenen. Tärkeää hillitä itsensä. Ei saa säikäyttää lapsia. Kerroin miksi olen vähän surullinen välillä. Mutta ei saa huolestua.
Miksi helvetissä ei saa? Pelottaa niin että pelkään kuoren menevän rikki. Kaikki huuto kuuluisi ulos. Kaikki musta pääsisi irti.
Pitää olla. Mennä eteenpäin. Rauhallisesti.
Minä Tarvitsin Hyviä Uutisia.
Hei!
VastaaPoistaOlen ihan outo sinulle, mutta luen syöpäblogeja siitä syystä, että isäni sairastaa parantumattomaksi leimattua syöpää ja yritän saada blogeista henkistä tukea jaksaakseni olla vahva ja tukena oleva tytär. Nyt päätin kirjoittaa tsemppaukset! En tosin tiedä mitä voisin sanoa, mutta yritän jotain..
Olen siis syöpäsairaan lapsi, aikuinen jo, mutta lapsi silti, kuten omasikin ovat. Pelko on suuri ja lähes jatkuvasti läsnäoleva, vaikka yhdessä katsommekin tulevaan luottavin mielin. Kukaan ei uskalla kysyä miltä toisesta oikeasti tuntuu, sillä luulen, että jokainen ajattelee kuten minäkin eikä halua huolestuttaa toisia tai mikä pahinta, istuttaa vahingossa pelon siementä toisten mieliin. Ehkä voisit yrittää jutella peloistasi lastesikin kanssa, luulen että he pelkäävät ja huolehtivat joka tapauksessa.
Minäkin olen ihan sanaton...
VastaaPoista♥
VastaaPoistaVoi prkl, tää on niin epäreilu ja kiero tauti!!! Paskinta paskin,niin se vaan on.Itse jukuripäänä ja kiukkuisena koko taudille lohduttaudun sillä,että jos uusii tai leviää tms,niin tulossa on uudet ja tehokkaammat lääkkeet,kroonikoille nimenomaan.Miksi niistä ei vielä kerrota enempää,vaikka testaukset menossa,ihmettelen minä.Mutta,niin makaaberi sana kuin voimahali tai voima rutistus tms onkin,niin virtuaalisesti silti lähetän.t.U
VastaaPoistaOn tää niin kavala tauti, ei voi muuta sanoa. Pääosin kamppailua päivästä toiseen. Onneksi olemme taistelijoita ja uskomme, että sopivat lääkkeet löytyy. Toivottavasti kipuilu ja huono olo hellittää. Voimia Terhi <3
VastaaPoistaTerveisin Pirkko
Sisälläni on tunne, että jotain pitäisi nyt osata kirjoittaa. Jotain, joka auttaisi sinua ja antaisi voimia. Sanoja ei löydy - toivoisin voivani olla nyt just lähelläsi - ihan vaan vierssä hiljaa istuen - sinä, minulle tuntematon taisteija. Meillä täällä omat taistelut - alkuvaiheessa vielä, mutta tulevaisuus pelottaa, se että jaksaisi olla vahva ja samanaikaisesti uskaltaisi olla heikko, Yhtäaikaa osaisi elää tässä hetkessä, pelkäämättä tulevaa ja muistella elettyä elämää. Elämisen vaikeus - tätäkö se on?
VastaaPoista*halaus*
VastaaPoistaToivon Halavenista sinulle oikein hyvää hoitovastetta. Hengessä mukana -Sade
VastaaPoistaSanattomaksi vetää. NIIN Epäreilua. Paljon voimia jatkaa eteenpäin <3
VastaaPoistaKiitos ihan jokaiselle, vastaan tässä yhteisesti kaikille. Olette tärkeitä, ja luen jokaisen kommenttinne aina heti sen saapuessa.
VastaaPoistaJuuri nyt on kurja olla, toki ajoittain näkyy paistettakin pilvien välissä mutta tämä jatkuva etova olo käy voimille.
Olen tällä viikolla pääsemässä lisätutkimuksiin, joissa selviää voidaanko eräänlainen täsmätoimenpide tehdä. Kerron tästä lisää mikäli se tulee ajankohtaiseksi.
Mahdollisimman hyvää viikkoa ihan juuri Sinulle joka tätä luet!
- Terhi
Olen lukenut blogiasi ja kuljet vahvasti rukouksissani ! Voimmia taisteluun uskotaan että löytyy hoito. Itsellä sama tauti nyt hyvä hoitovaste huomisesta ei tiedä kukaan. Kuljen ruokouksin vierelläsi ! T. Päivi
VastaaPoistaKiitos myös sinulle Päivi!
PoistaHei Terhi!
VastaaPoistaOlen lukenut blogiasi reilun vuoden. Arvostan kovasti sekä kirjoitustapaasi että tekstiesi sisältöä. Toivon sinulle ja perheellesi voimia, valoisia päiviä ja mukavia hetkiä yhdessä. Haluaisin kovasti auttaa teitä, mutta en tiedä miten.
Anna
Kiitos viestistäsi Anna. Saan paljon energiaa siitä että tiedän mukanani kulkevan tuntemattomampiakin tukijoita, se on korvaamatonta. Aina en osaa tai edes uskalla sanoiksi pukea kaikkea mitä mielessä pyörii, mutta yritän parhaani.
PoistaTerhi, hei! Olen syöpädiagnoosin uusin kohde, odotan kauhuissani leikkausaikaa ja juuri mitään muuta en vielä tiedäkään. Kesä - kulkee ulkona, suhisee tuulessa. lasten iloissa, uimarannalla....minun sisällä velloo musta pelon ja raivon möykky, Toisaalta pelkään, toisaalta olen alistunut ja rauhallinen. Toisaalta raivoan, toisaalta olen uhmakkaan rohkea. Toisaalta olen toiveikas, toisaalta romahtamassa, toisaalta nauran, toisaalta itken vuolaasti, kiroilen, huudan...koko ihmisyys purkautuu esiin ja tiedän, että nin mennään monta, monta kertaa vielä tästä eteenpäin. Mikään ei ole enää entisellään syöpätodpn jälkeen - 23.6. jälkeen - vaikka kaikki näyttääkin samalta. Mutta ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla kärsivällinen - taaksepäin en voi palata, tähän en voi jäädä. On jaksettava, on kannettava tämä kipeä, raadollinen, pirullinen henkinen tuska ja fyysinen tauti kunniakkaasti loppuun saakka. Mitä voin tehdä, on toivon ylläpito. Lähetän sinulle ja perheellesi voimia, kesän valon ja lämmön tuomaa lohtua ja erityisesti sinulle sitkeyttä, voimia, uskoa ja hetkiä, joina pääset hetkeksi pois taudin murjomasta arjesta. Halauksin, Katariina K
VastaaPoista