Kolmas sytostaattimatkani meni taas aivan omalla kaavallaan, jokainen kerta on tähän asti ollut hitusen erilainen. Makumuutoksista, päänsäryistä, ja jo tutuksi tulleesta päänsumuisuudesta ei päästy tälläkään kertaa. Jotenkin lähestyvä joulu ja sen mukanaan tuomat puuhat saivat minut puskemaan läpi oireiden, läpi hankalampien päivien kaljuuntuva otsa edellä. Oli joulunalusvierailuja, ostoksilla ravaamista, leipomista ja tohinaa.
Jotenkin olin syksyllä ajatellut että tämä joulu on se jolloin makaan kaljuna ja pahoinvoivana sängynpohjalla, en jaksa osallistua perheen juhlintaan ja koko juhla-aika menisi jonkinlaisessa sumussa. Kun kaikeksi onnekseni kaikki menikin toisin, tuli touhuttua liikaakin ja energioita tuhlattua vaikkei niitä aina ollutkaan. Ihmismieli on outo.
Nyt on takana joulunvietto, kuopuksen syntymäpäiväjuhlinta ja monen monta juhlakauden herkkua. Tänään ilmaan ammutaan uudenvuoden sähikäiset, ja sitten kai saa jo hiljalleen aloitella arjen ihmettelemistä. Se kai tämän pitkän juhlakauden tarkoitus onkin, että arki maistuu taas moninverroin mukavammalta?
Aivan kohta olen matkalla polille, tällä kertaa lääkärin vastaanotolle. En edes tiedä tarkalleen mitä kaikkea infoa on mahdollisuus saada, enkä ole osannut yhtään viisasta kysymystä valmistella. Tämä menee taas jo tutuksi tulleella 'otetaan vastaan se mitä annetaan' -asenteella näköjään.
Palaan kertomaan mikäli kerrottavaa on, loistavaa vuodenvaihdetta Juuri Sinulle!
- Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti