Hoitokokemuksia tarkemmin

Edelliskertaiseen kirjoitukseeni on ihan pakko lisätä hiukan lisäselvitystä:

Ensimmäiset pari päivää menivät kutakuinkin hyvin, mutta keskiviikkona alkoi kova jalkasärky. Torstai-iltana olo alkoi olla kuin krapulaisella zombiella, ja meinasin eksyä kauppamatkalla viedessä tytärtä jumppaan. Ihmettelen edelleen kuinka saatoinkaan selvitä reissusta ehjin nahoin, huh. Kaupassa lastasin kärryyn vain sitä mihin oli mieliteko; maapähkinävoita, rusinoita, mantelia ja vesimelonia. Melonia lukuunottamatta mikään muu ei enää kotona olisi vähempää voinut kiinnostaa. Sama kaava toistui seuraavina päivinä, ihmeellisiä mielitekoja jotka eivät enää hetken päästä aiheuttaneet kuin ällötystä.

Noin puolentoista viikon ajan ensimmäisestä hoitokerrasta oli makuaisti täysin poissa, tai välillä kaikki maistui vain samalle happamalle ja pilantuneelle. Koitin kuitenkin väkisin pitää ruokarytmit jonkinlaisessa järjestyksessä, ja vältyin pahoinvoinneilta.

Ensimmäisen reissun pahin oli kuitenkin armoton päänsärky, joka iski perjantaiaamuna. Mikään tavallinen tai tavallista vahvempi kipulääke ei auttanut, ja lopulta lauantaina aamupäivällä olin siinä pisteessä että hädin tuskin pääsin miehen avustuksella päivystykseen. Kolmas kokeiltu tujumpi lääke auttoi, ja pari päivää meni toipuessa.

Asia on edelleen selvityksessä, todennäköisemmin tilanne johtui joko sytostaattien sivuvaikutuksista tai siitä että koko touhu aiheutti migreenin. Sitä ei ole minulla aiemmin todettu, muita kovahkoja pääkipuja ollut elämän varrella tosin.

En (ainakaan nyt) tahdo aiheesta sen kummemmin avautua, sillä tilanne pelotti tosissaan. Kunhan haluan listata ne varjopuoletkin ylös, etten anna turhan ruusuista kuvaa tästä matkasta. Vai voiko niin edes käydä?

Toisen viikon lopulla alkoi olo olla jo huomattavasti normaalimpi, hain peruukin (parin sovituskäynnin jälkeen) ja pää alkoi tuntua jo omemmalta. Hiuksia on alkanut lähtemään hurjaa vauhtia, ja siitä aiheesta myöhemmin lisää...