torstai 22. toukokuuta 2014

Omenapuun kukkia odotellessa

Jos hoitoviikon oloihin ei totukaan koskaan, niin jonkinlaiseen rytmiin ilmeisesti kyllä. Tällä hetkellä kuljen ehkä mukavimpia päiviä pitkin joita hoitosyklien aikana tulee; pahin sumu on voitettu, energia hiipii kroppaan hiljalleen ja jokainen tuulenhenkäys tuntuu mahtavalta. Edellisen hoitoviikon jälkeen en juurikaan kokenut palautuneeni, joskin veriarvot näyttivät toista loistaen erinomaisuudellaan. Tällä kertaa tuntuu onneksi olevan toisin, tunnen jo nyt kokonaisvaltaista parempaa oloa ja vasta on takana kokonainen viikko viimeisimmästä iskusta.

Kuten niin monesti aiemmin, tähänkin väliaikaan seuraavaa iskua odotellessa on kasautunut yhtä ja toista puuhattavaa. Mielekästä kirjoittamista, alkukesään liittyviä valmisteluja, pieniä ja lopulta suurempiakin tärkeitä juhlia. Juuri ennen viime 'myrkkypäivää' vietin mukavan mutta varsin rankan päivän Tampereella shoppailun (ja toki mustan makkaran) merkeissä. Vaikka sovituskoppijumppaan liittyi myös ajoittaista ahdistusta omista käsiturvotuksista ja muista liikakiloista johtuen, oli myös ilahduttavaa huomata kuinka moni juhlamekko näytti jopa mukavalta päällä. Joukkoon mahtui myös The Unelmien Juhlamekko, mutta se sai jäädä liikkeen henkariin johtuen turhan riemukkaasta hintalapusta. Oli silti hienoa nähdä itsensä sovituskopin peilistä värikkäässä, upeassa ja kaikin puolin sopivassa mekossa. Ehkä hankin sen vielä joskus kaappiini, kun rikastun ja köyhtymästä lakkaan kuten äitini aina sanoo.

Juhliin on valmiina nyt hyvänä kakkosena tullut Ihan Kaunis ja Mukava mekkonen, vielä uupuu pari asustetta. Päänpeitto on edelleen isona kysymysmerkkinä, peruukkia en aio laittaa ja käytössä olevat huivini ovat kovin arkisia. Metsästys jatkuu edelleen, nähtäväksi jää kuinka käy.

Viime päivät ovat muutenkin pyörineet (minulle ei-niin-tyypillisesti) vaatekaapin ympärillä. Hellekelit pakottivat vähentämään vaatekerroksia, ja kaappia oli pakko myllätä yrityksenä löytää edes joku kevyempi rätti jonka päälleen pukea. Täytyy myöntää että lopulta käännyin myös nettiputiikkien pariin, ja tilasin itselleni pari ohutta ja mukavaa kesäpaitaa sekä mekkoa. Sovin itseni kanssa että olen sen ansainnut, jos tämän kaiken hoitorumban keskellä haluaa itseään hemmotella niin mukavat ja kauniit vaatteet ovat aika mainio keino. 

Olin aikeissa luetella ja listata jossakin vaiheessa sytostaatti- ja hormonihoitojen tuomia oireitani, mutta tulin pikaisesti siihen tulokseen ettei se tee hyvää juuri nyt. Vaikka haluankin olla sairauden suhteen edes näissä kirjoituksissani rehellinen ja avoin, täytyy valita aika ja paikka kaiken auki purkamiselle. Juuri nyt on kuitenkin hyvä olla, täydellisestä en edes tiedä ja siitä on turha haaveilla. Elämäni nyt ja jatkossa on tätä, en koe syöpää enää niinkään sairautena vaan väistämättömänä osana minua. Ei se ole elämäni, se on vain yksi pieni osa sitä.

Vau, onnistuinpa kuulostamaan henkisesti kovinkin ehyeltä. Olenkohan vihdoin oppinut jotakin?

Nauti auringosta, mutta muista myös nauttia varjoistakin!

- Terhi

3 kommenttia:

  1. Hei, ne kukkii jo. Omenapuut, tuomet ja kielot ♥

    VastaaPoista
  2. Nauti kesästä ��!

    VastaaPoista
  3. Mukavia kesäpäiviä Sinulle. Olen seurannut matkaasi.
    Siskosi

    VastaaPoista