tiistai 11. joulukuuta 2012

Lumisateen tuomaa

Jos uskaltaisin ääneen sanoa, kertoisin että viime kertaisen hoitoryöpyn jälkeen toivuin ehkä aavistuksen verran nopeammin kuin edellisen. Tosin en uskalla, tämän suhteen ei kannata maalailla piruja seinille.

Mutta selvisin kuin selvisinkin, pääsin joulushoppailemaan rakkaan äitini ja siskoni seurassa ja nauttimaan arkisista iloista. Viime viikolle ajoittunut kokonaan lääkkeetön viikko meni jo lähes normaalissa olossa, ei iskenyt niin paha uupumuskaan kuin edellisellä kerralla.

Silti tuttu Alakulon Alho ajoittui taas niihin hetkiin kun olo alkoi fyysisesti olemaan jo siedettävä. Kun pää ei humise talvimyrskyn tavoin tai kaikki ei enää maistu vaipoille, on ehkä liikaakin aikaa pohtia kaikkea. Vaikken mielestäni mitään masennusta podekaan, väkisin niinä hetkinä kaikki harmaa ja tummasävyinen hiipii mieleen ja olo on lohduton. Paitsi että oma terveydellinen tulevaisuus väkisinkin aiheuttaa tuolloin erityisen paljon ahdistusta, käy tunneryöppyihin mikä vain syötiksi. Iskee suunnaton ikävä edesmennyttä pappaa, huoli siitä että olen niin kovin huono vaimo ja äiti pahimpina päivinä, ja parempinakaan ei aina jaksa. Koitan ajatella niin että tunteet pitää tuntea sellaisina kuin ne tulevat, etteivät ne patoudu. Kovin hankala silti suhtautua tällaisiin tummiin aaltoihin.

Tänään istuin taas tutun polin seinien sisällä, tällä kertaa hivenen sivummassa. Olin napannut lukemista mukaan (korkkasin vihdoin Johanna Sinisalon 'Ennen päivänlaskua ei voi', joka on pokkarimuotoisena odottanut vuoroaan hyllyssä ihan liian kauan), ja lukien aika meni siivillä. Ehdin kirjassa reilusti yli puolenvälin, ja taidan lukaista sen illalla tai huomenna loppuun. Joulun ajan saan olla sitten aivan tauolla, ja seuraava istunto odottaa vasta toisella viikolla tammikuussa. Tosin tuohon väliin ehdin käymään lääkärin luona väli-istunnolla, joten täysin tästä aiheesta en pääse pyhienkään aikaan.

Pokkareista puheenollen, rakastan lukemista - olen vain jostain syystä ollut aivan liian laiska viimeaikoina sillä saralla. Lähinnä on tullut tämän vuoden puolella luettua kevyen sorttisia viihdeteoksia, ja muutamia runokirjoja. Suurimpien annosten lääkepäivinä ei yksinkertaisesti pysty keskittymään pitkäksi aikaa kirjan ääreen, ja muina päivinä meinaa unohtua. 

Olen myös epätoivon vimmalla virkannut pitkästä aikaa, taito jonka herätin henkiin taas aikuisiällä pari vuotta sitten. Tai no taidosta ei niinkään voi puhua, lähinnä huiveja ja pannunalusia tullut toistaiseksi suhistua. Toisaalta taas pidän juuri sellaisista puoliaivottomista puikotuksista joita voi harrastaa siinä samalla kun televisiosta pyörii jokin ohjelma. Ja kaupat ovat täynnä toinen toistaan ihanempia lankoja, ei niitä voi sinne jättää!
Kutoa en ole koskaan osannut, saattaa olla etten edes koskaan kokeillut. Sen voisi sitten kai seuraavaksi opetella, lienee nopeampaa kuin virkkaaminen? Ehkä sitten kun sen osaa, lähinnä ;)

Loppuviikolle odotan vaihtelevia olotiloja, pelkään hitusen millainen musta myrskypilvi siellä tällä kertaa odottaa ja yritän parhaani mukaan siirtää ajatukset kovaa vauhtia lähestyvään jouluun. Monituiset paketit odottavat jo paperointia, ja joulun ajassahan ei mitään negatiivista ole. Nyt pikkuhiljaa se jo kietoo minutkin lumenpehmeään vilttiinsä, pistää lukuiset joululaulut pyörimään päässä ja nauttimaan ihanista mausteisista tuoksuista. Tule vain Joulu, me odotamme!

- Terhi  

   

2 kommenttia:

  1. Hei Terhi!

    Löysin blogisi tänään, kirjoitat tosi rehellistä tekstiä. Meitä samalla rintasyöpäreissulla olevia bloggaajia on muitakin, seuraan itse muutamia.

    Kirjoittelin itse pari päivää sitten tulevaisuuden epävarmuudesta omassa päiväkirjassani: http://olipakerranrintasyopa.blogspot.fi/2012/12/tulevaisuus-sairastumiskriisin-jalkeen.html

    Tervetuloa vastavierailulle! T. Leena

    VastaaPoista
  2. Hei Leena,

    Käväisin vierailulla ja huomasin käyneeni blogissasi jo aiemminkin. Jonkun verran tulee itsekin seurailtua vertaisten blogeja, ei ehkä järin aktiivisesti kuitenkaan.

    Tänään, uuden vuoden kynnyksellä, on tulevaisuus entistä enemmän mielessä. Mitä odottaa nurkan takana? Millainen kohta alkavasta vuodesta oikein tuleekaan? Se jääköön nähtäväksi.

    Mukavaa että löydyit tänne :)

    VastaaPoista