Viime päivityksestä on kulunut aikaa, tiedän sen. Syytäkin olisi ollut päivittää, asioita on tapahtunut ja kerrottavaa olisi ollut. Ehkä kuitenkin odotin sitä sopivinta hetkeä? Mene ja tiedä.
--
Kesän loppuun mahtui iloa, muutoksia ja ratkaisuja. Pari päivää edellisen kirjoituksen jälkeen sanoimme Rakkaan kanssa toisillemme Tahdon, näin kymmenen vuoden tiiviin yhteiselon sinetiksi. Tätä tietysti juhlimme tärkeimpien ja läheisimpien ihmisten kesken, ja kaikki sujui muuten mukavasti mallillaan.
Ehdin nauttia kesälomastani reilun viikon, kun kuulin että tulin valituksi koulutukseen johon hinkusin. Loma loppui lyhyeen, arki alkoi tohinalla ja tunsin olevani juuri oikeassa paikassa. Opin itsestäni lisää ja uutta tietoa tallentui pääkoppaan niin että humisi!
Kaiken positiivisen myllerryksen keskelle sitten eksyi yksi myrskypilvikin. Ensin se alkoi varovasta hattaraisesta epäilystä, kunnes muuttui liian pian huomattavasti tummemmaksi ja pelottavammaksi.
Nyt olen tässä, ja elämä heitti siis jälleen asiat ja arvot uuteen järjestykseen. Kun tämän vuoden mittaan olen nimittänyt tätä 'Uusien kokemusten vuodeksi', en arvannut mitä kaikkea tähän voi vielä mahtua.
Paljoa en pysty, en aio nyt kertoa, mutta kyse on terveydestä ja sen menettämisestä. Täysin valoton ei tämänkään tunnelin pää suinkaan ole, mutta suuri matka on edessä.
Jos tahdot pysyä matkassa, on jatkossa kirjoitusten aihe varmasti vähän muuta kuin tähän asti. Mutta edelleen on kysymys auki; Ollaanks kohta perillä?
- Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti