torstai 28. kesäkuuta 2012

Jännän äärellä

Käytin tämän aamun varsin tehokkaissa merkeissä, sillä harjoittelin yksinpuheluna työmatkani aikana tulevaa soittoa The Potentiaaliselle Työnantajalle (TPT). Kyseinen monologi vei ajatukset niin kattavasti suuntaansa että ajoin eväskaupan ohi, jolloin jouduin tekemään viimehetkellä tiukan kurvin seuraavan Valintatalon pihaan - mutta oli se kai sen arvoista.

Työkoneille kirjauduttuani vetäydyin sitten tyhjään neukkariin suorittamaan puhelua kädet vapisten niin pahasti että puhelin meinasi livetä lattialle. Uskoakseni onnistuin kuulostamaan silti edes jonkin verran vakuuttavalta ja osaavalta, tosin varmasti myös hermoiluni kuului langan toiseen päähän mutta veikkaan etten ole ainoa joka vastaavissa puheluissa jännittää.

Mielestäni tällaiset ennen hakemuksen lähettämistä tehtävät puhelinsoitot ovat mielettömän tärkeitä, ja ne kannattaa ehdottomasti hoitaa varsinkin jos kyseinen TPT on oikeasti kiinnostava. Myönnän etten itse ole läheskään kaikkiin hakemiini paikkoihin soitellut (en ennen hakua enkä jälkeenkään), mutta parhaimpien paikkojen kohdalla tämä on jäänyt harmittamaan. Tänä päivänä kun työnhakijoita riittää jonoiksi asti, on erittäin tärkeä päästä erottautumaan joukosta kaikin mahdollisin tavoin. Niillä työrintamilla joihin itse pyrin ei varmaankaan arvostettaisi tuoksuvia glitter-koristeltuja työhakemuksia, joten uskon että asiallinen ja reipas puhelinsoitto merkitsee paljon.


Kyseinen puhelinkeskustelu TPT:n kanssa auttoi osaltaan nostamaan sen kadonneen innostuksen taas oikeisiin uomiinsa, ja sain laadittua työhakemuksen joka on ainakin omasta mielestäni varsin onnistunut. Toki oikoluetutin sen vielä rakkaan avomieheni suunnalla jotta sain tärkeän toisen mielipiteen asialle.


Nyt en voi kuin odottaa, ja tarkkailla samalla seuraavien TPT:iden pulpahtamista esille. Tahdon suhtautua koko työnhakuprosessiin myös niin että jokainen hakemus, tiedustelu ja varsinkin haastattelu antaa erittäin tärkeää kokemusta josta on pelkästään hyötyä.


Näillä mennään. Huomenna on työnhakuni kannalta erittäin oleellinen päivä: kampaajakäynti. Itsevarmuus kun lähtee huolitellusta ulkonäöstä, mikäs sen tärkeämpää kuin siisti leikkaus hiuksissa ;)


Terhi (ja vähän liikaa kahvia, jälleen)




Ps.  Kuinka ärsyttävää voi olla pitää puhelimen ääniä täysillä jotta varmasti kuulee ne tärkeimmät puhelut, ja samaan aikaan on meneillään joku puhelinmyyjien tehoviikko? Ärh.







2 kommenttia:

  1. Oi nauroin ton tekstisi alussa! :D semmoista sattuu. Ihanan piristävä teksti! Ja kahvi on ihanaa :)

    VastaaPoista
  2. :) Kiva että onnistuin piristämään iltaasi. Vaikken mikään koominen hahmo olekaan, on arki välillä täynnä pieniä hassuja sattumuksia. Ja liialla kofeiinilla varustettuna asiat korostuvat kummasti ;)

    VastaaPoista